Kiropraktiikka ja alaselkäkipu

Mitä on alaselkäkipu?
Alaselkäkivun taustaa
Alaselkäkipu on ollut vuodesta 1990 tähän päivään asti eniten työkyvyttömyyttä aiheuttava oire vaikuttaen negatiivisesti sekä ihmisten arkipäivän askareisiin sekä työssä käymiseen (1). Alaselkäkipu aiheuttaa pitkällä aikavälillä enemmän työkyvyttömyyttä kuin mm. migreeni, masennus ja diabetes (1). Lyhyellä aikavälillä vain sairastumiset, kuten flunssa, aiheuttavat enemmän poissaolopäiviä töistä kuin alaselkäkipu (2). Maailmanlaajuisesti alaselkäkivun esiintyvyys on kasvanut huomattavasti viime vuosina, ja tällä hetkellä alaselkäkipuja kokee 540 miljoonaa ihmistä samanaikaisesti huolimatta ikäryhmästä, sukupuolesta tai sosioekonomisesta statuksesta (3). Tämän lisäksi sillä on valtava vaikutus terveydenhuollon kustannuksiin (4, 5).
Mikä aiheuttaa alaselkäkivun?
Alaselkäkivun taustalla on harvemmin selkeä fyysinen tekijä/aiheuttaja, joka selittäisi yksinomaan kivun syyn. Monesti kipu saatetaan liittää esimerkiksi tiettyihin asentoihin kuten ryhtiin tai liikkeeseen kuten nostamiseen, jotka saattavatkin aiheuttaa kipua mm. noidannuolen muodossa, joka itsessään on voimakas lihasspasmi. Kyse ei kuitenkaan ole tietystä ”huonosti tehdystä” liikkeestä, kuten pyöreällä selällä nostamisesta, vaan liikkeestä johon keho ei ole ollut valmis (6). Myöskään rakenteellisten eroavuuksien kuten ryhdin ei ole todettu korreloivan kivun kanssa (7). Jokin liike tai tapahtuma saattaa laukaista kivun, mutta kipukokemus itsessään on aina monen tekijän summa. Vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa stressi, väsymystila, univaje, huolet, kova fyysinen rasitus, psykologiset tekijät kuten ajatukset liikkeen vaarallisuudesta, sekä aikaisemmat kipukokemukset (8). Kyseessä ei myöskään ole vakava kudosvaurio (tästä enemmän alempana), vaan kipukokemus itsessään on kehon tapa viestittää mahdollisesta vaarasta (9, 10) ja siitä että fyysistä ja/tai henkistä kuormitusta on tullut liikaa (11). Tätä voidaan havainnollistaa lasimallin mukaan:
Kuvassa oleva lasi kuvaa kehosi kapasiteettia sietää kuormitusta, joka täyttyy aina vedellä kehoon kohdistuvan rasituksen mukaan. Työ, fyysinen aktiivisuus, ja kaikki normaalit arjen askareet astioiden tiskaamisesta ruohon leikkaukseen rasittavat enemmän tai vähemmän kehoa. Tämä ei kuitenkaan ole millään tavalla haitallista keholle, ja keho ei reagoi tällaiseen normaaliin fyysiseen rasitukseen kivulla. Lasiin ei ole kertynyt vielä paljoa vettä ja mitä enemmän lasissa on tilaa, sitä enemmän asioita voidaan tehdä.
 
Jos kuitenkin koemme enemmän kuormitusta, lasi alkaa sitä mukaan täyttyä. Ylimääräistä kuormitusta voivat aiheuttaa mm. ylityöt, rankka fyysinen suoritus, tai pitkäaikainen sairaus. Kuormitus ei ole aina kuitenkaan vain fyysistä, vaan myös henkinen kuormitus kuten stressi, univaje, masennus, negatiivinen tapahtuma elämässä, rahahuolet, sosiaalinen konflikti jne. vaikuttaa täydentäen lasia. Mitä enemmän näitä asioita kasautuu päällekkäin, sitä täydemmäksi lasi tulee.
 
Jossain vaiheessa kaiken kuormituksen summa voi olla keholle liikaa, jolloin lasi tulee täyteen ja vesi roiskuu yli. Keholle tämä ilmenee kipuna, joka on hermoston tapa viestittää siitä että kuormitusta on sillä hetkellä enemmän kuin sitä voidaan ottaa vastaan. Joten kun mietitään miksi selkä alkoi oireilemaan, on kyseessä yleensä monen asian summa, eikä sitä voida kohdistaa yhteen tekijään kuten johonkin tiettyyn liikkeeseen. Alaselkäkipu on siis monitahoinen oire ja jonka mahdollisen syyn selvittämiseksi täytyy katsoa koko ihmistä ja ottaa huomioon sekä fyysiset, henkiset/psyykkiset että sosiaaliset tekijät (8).
Mitä alaselkäkipu sitten on?
Alaselkäkivun syytä ei voida todeta kliinisesti tehtyjen testien perusteella, jotka kertoisivat tarkasti että mitkä kudokset aiheuttavat kipua (12, 13). Poikkeuksena ovat hermoperäiset kivut kuten mm. issiasvaiva johon liittyy selkäkivun lisäksi myös jalkakipua, joka ylittää polven yhdessä hermoperäisten oireiden kanssa kuten tuntomuutokset (nipistelyt tai puutuminen) ja voimattomuus. (3). Nämä ovat kuitenkin harvinaisempia tapauksia (<5%), ja valtaosa alaselkäkivusta on epäspesifiä tarkoittaen että kivun syy ei ole täysin tiedossa (12).
Kansainvälisesti hyvin tunnetussa The Lancet -lehdessä julkaistu kolmiosainen tutkimus-sarja kuvailee alaselkäkipua oireena, jonka kokemukseen ja sen aiheuttamaan kyvyttömyyteen liittyy lukuisat erilaiset vaikuttajat yhdessä. Näitä ovat muun muassa biofyysiset (esim. kudosvaurio), psykologiset (negatiiviset asenteet ja uskomukset selkäkipua kohtaan esim. ajatus siitä että kipu viestittää jostain vakavasta jota tulisi varoa) ja sosiaaliset (työhön liittyvä tyytymättömyys ja usko työnteon negatiivisesta vaikutuksesta kipuun) tekijät sekä hermoston yliherkkyys kivun aistimiseen, joka etenkin pitkittyneessä kipukokemuksessa on usein todettu olevan tärkeä tekijä (3, 14, 15). Yllä mainittu kuvaa hyvin sitä kuinka moniulotteinen asia kipukokemus voi olla, ja pitkittyneelle kivulle ei usein löydy tiettyä yksittäistä selitystä kuten esimerkiksi välilevyn pullistuma tai kuluma. Tästä kertoo muun muassa se että esimerkiksi välilevyn pullistumia tai rappeumia löydetään usein täysin oireettomilta ihmisiltä röntgen- ja magneettikuvissa (16, 17). Tällaiset muutokset voivatkin olla täysin normaaleja iänmukaisia kuvantamislöydöksiä (katso taulukko alla).
Psykososiaaliset tekijät voivat hyvin altistaa hermoston yliherkistymiseen ja täten kipukokemukseen. Näistä etenkin ajatukset siitä että kipu on vakavaa ja merkki kudosvauriosta, joka liittyy liikkeen tai liikunnan välttämiseen pelosta todettu olevan suuressa roolissa (18). Myöskin alhainen luottamus siihen, että onnistuu selviytymään jokapäiväisistä haasteista kivusta huolimatta on näytetty korreloivan pitkittyneeseen kipuun (19).
Tärkeässä roolissa ovat myöskin elämäntavat. Muun muassa univaje, fyysinen inaktiivisuus/liikkumattomuus, ylipaino, tupakointi, ja liiallinen alkoholin nauttiminen voivat vaikuttaa kipukokemukseen (3). Univajeen sekä huonojen yöunien on näytetty alentavan kipukynnystä, ja siten herkistävän kokemaan kipua (20, 21, 22, 23). Tupakoinnilla on puolestaan näytetty olevan yhteys kipuun kaikissa kehon osissa, ja suurimmillaan selkäkipuun (24).
Mitä kaikkien olisi hyvä tietää pitkittyneestä alaselkäkivusta?
Kipu on suojamekanismi joka varoittaa mahdollisesta vaarasta, eikä kerro tarkasti mitä kudoksessa tapahtuu. Alla on pari esimerkkiä jotka havainnollistavat tätä tilannetta:
Mies saapui ensiapuun kovissa kivuissa. Hän oli työmaalla astunut 15cm naulan päälle joka oli mennyt kengänpohjasta läpi. Koska pienikin jalan liike aiheutti kovaa tuskaa, hänelle annettiin vahvaa kipulääkitystä, jonka jälkeen naula vedettiin irti kengän pohjasta. Kun kenkä oli poistettu huomattiin että naula olikin mennyt varpaiden välistä, eikä mitään oikeaa vauriota jalalle ollut tapahtunut.” (25)
Ryhmä ihmisiä teki olkapäiden voimaharjoittelutreenin. He, joilla oli pelkoa olkapäiden kipeytymisestä treenin jälkeen, kokivat oikeasti kipua enemmän ja pidempään treenin jälkeen kuin henkilöt joilla ei ollut pelkoa kivusta.” (26)
Olemme kuulleet myöskin tapauksista joissa ihminen kokee vakavan loukkaantumisen esimerkiksi urheilussa tai sodassa, mutta tapahtuman hetkellä ei koe lainkaan kipua (27). Näissä tilanteissa voi olla tärkeämpää päästä siitä tilanteesta pois, jotta ei käy mitään pahempaa tai saavutetaan jokin muu tärkeämpi asia (esim. maali tai voitto urheilussa), ja näin tämä tarve ns. yliajaa kipukokemuksen. Kipukokemus siis liittyy kontekstiin, ja siihen mitä kipu merkitsee ihmiselle esim. onko kyse vaarasta vaiko ei.
On hyvä tietää että 99% alaselkäkivuista ei ole vakavaa ja kipu yleensä menee itsestään ohi 4-6 viikossa (28). Osalla ihmisistä kuitenkin kipua esiintyy vielä tämän jälkeen, ja on todettu että jopa 60-70% kokee alaselkäkipua vuoden kuluttua ensimmäisistä oireista (29). On huomattu että useimmilla alaselkäkipu on usein toistuvaa, jolloin voi tulla jaksoja milloin on kipuja ja jaksoja milloin oireita ei tunneta (30, 31). Jos kipu tulee takaisin, tämä ei siis tarkoita että jotain olisi sattunut, kyseessä olisi jokin uusi oire tai että aikaisempi hoito ei auttanut, vaan on täysin normaalia monelle ihmiselle jotka kokevat alaselkäkipua. Tässä tapauksessa alaselkäkipua voidaan verrata mm. migreeniin, ja vaikka syytä tähän toistumiseen ei aina löydy, tiedetään kuitenkin että kyse ei ole mistään vakavasta. Ei siis ole syytä huoleen jos kokee alaselkäkipua jatkossa uudestaan. Joissain tapauksissa alaselkäkivusta voi tulla pitkittynyttä ja jopa jatkuvaa, joka usein viittaa siihen että hermoston kipusuojelumekanismi on ns. ylisuojeleva. Kuten yllä mainittiin, tässä suuressa roolissa on mm. alhainen luotto omiin kykyihin, kivun pelko sekä liikkeen varominen ja välttäminen, mutta myöskin negatiiviset uskomukset kivusta ja sen huonosta ennusteesta (32, 33). Pitkään jatkunut kipu voi puolestaan aiheuttaa muutoksia keskushermostossa, jolloin mahdollista vaaraa aistivat hermopäätteet ja viestintä aivoille voi herkistyä, jolloin jopa normaalisti ei kipua aiheuttavat signaalit voivat viestittää vaarasta ja näin aivot tulkitsevat signaalit kipuna, vaikka mitään todellista vaaraa ei siis ole. Tämä viittaa hermoston yliherkkyyteen ja tapaan suojella, johon puolestaan vaikuttaa moni tekijä, joista olemme jo aiemmin puhuneet.
Jäljellejäänyt 1% tapauksista pitää sisällään tapaturmiin liittyvät murtumat, tulehdukselliset sairaudet kuten selkärankareuma, infektiot sekä syöpäsairaudet (34). Nämä ovat siis hyvin harvinaisia, ja vaativat aina tarkan lääketieteellisen hoitosuunnitelman. Miltei kaikki tapaukset ovat ns. epäspesifistä, jolloin kivun tarkkaa aiheuttajaa ei tiedetä eikä sitä löydy esimerkiksi röntgen- tai magneettikuvasta. Tämä on usein hyvä asia, sillä tämän tyyppiselle selkäkivulle on yleisesti hyvä ennuste ja on vahvaa tieteellistä näyttöä sille miten tällaista alaselkäkipua tulisi parhaiten hoitaa lääkkeettömin keinoin, jolloin muun muassa kiropraktiikka voi olla hyvinkin kustannustehokasta ja kannattavaa.
Käymme läpi uusimpaan tieteelliseen näyttöön ja kansainvälisiin hoitosuosituksiin perustuvan alaselkäkivun hoidon seuraavassa artikkelissamme.

Alaselkäkipu ja sen aktiivinen hoito
Alaselkäni kipeytyi – mikä nyt neuvoksi?
  • Älä panikoi  99% kivusta ei ole vaarallista.
  • Tilannearvio: onko muita oireita, kuten säteilevät kipuoireet jalkoihin, voimattomuutta, tunnottomuutta jaloissa tai nivustaipeen ja takapuolen alueella, virtsan tai ulosteen pidätysvaikeuksia? Tämä voi viestittää Cauda Equina syndroomasta, joka on erittäin harvinainen (alle kaksi tapausta miljoonasta), mutta kyse on hyvin vakavasta tilanteesta joka voi vaatia pikaista lääketieteellistä toimenpidettä.
  • Kyseessä siis todennäköisesti on ns. epäspesifi alaselkäkipu, joka on hyvin yleistä ja useimmiten menee itsestään ohi 2-6 viikossa. Kivun syyt ja syntymekanismit on käsitelty tarkkaan ”mitä alaselkäkipu on” artikkelissa. LINKKI ARTIKKELIIN.
  • Mitä voin itse asialle tehdä? Alla on ohjeita alaselkäkivun aktiiviseen hoitamiseen.
Mitä minun olisi hyvä tietää?
Liike on lääke.
Kansainväliset hoitosuositukset painottavat vahvasti sitä että alaselkäkivun kanssa tulisi ensisijaisesti pysyä aktiivisena ja liikkua kivusta huolimatta, sekä jatkaa töissä käymistä (1, 2, 3). Liikettä ja työntekoa voi tarvittaessa joutua muokkaamaan, mutta tärkeintä on pysyä liikkeessä ja jatkaa normaaleja arkirutiineja. Liikuntaa voidaan lisätä sitä mukaan miten sitä kestää, mutta inaktiivisuus ja liikkeen välttäminen kivun pelossa voi jopa pahentaa kipua (4). Lepo ei siis ole avuksi. On myöskin OK jos kipua tuntuu liikkuessa; tämä ei tarkoita sitä että liike pitäisi lopettaa. Tutkimus on itseasiassa näyttänyt että kivun kanssa liikkuminen voi jopa edistää oireiden paranemista. Tämä voi mahdollisesti johtua siitä että kivun kanssa harjoittelu vaikuttaa keskushermoston kivunsäätelyjärjestelmään (aiheesta keskusteltu ”mitä alaselkäkipu on” artikkelissa) viestittäen aivoille siitä että kipu ei tarkoita vaurioita ja liikettä voi tehdä kivusta huolimatta, mikä auttaa vähentämään hermoston herkkyyttä aistia kipua (5). Muista siis että kipu ei tarkoita että kudoksessa olisi vauriota tai että liike tekisi pahaa, sillä voi olla jopa positiivisia vaikutuksia. Jos kuitenkin oireet selkeästi pahenevat tietystä liikkeestä estäen sen jatkamisen, voit tilapäisesti muuttaa liikettä. Artikkelin lopussa on konkreettinen tapa toteuttaa tätä esimerkkinä kipua kuntosalilla. Muista että tärkeintä on kuitenkin että pysyy aktiivisena.
Kipulääkityksen ei pitäisi olla ensisijainen hoitomenetelmä.
Lääkkeellistä hoitoa suositellaan nykyään käytettäväksi sen jälkeen jos ensisijainen lääkkeetön hoito kuten yleinen aktiivisuus ja liikunta, sekä esim. manuaalinen terapia (tästä lisää alempana) ei auta (6, 7). Jos ensisijainen hoitaminen ei tuota apua, niin kipulääkitystä voidaan käyttää, mutta sen käyttöä suositellaan kuitenkin mahdollisimman pienissä määrin ja vain lyhyeksi aikaa (1).
Alaselän kuvantaminen (magneetti- tai röntgenkuvaus) ei kannata.
Hoitosuositukset eivät tue rutiininomaista kuvantamista vähintään ensimmäiseen kuuteen viikkoon sillä tämä ei tuo lisätietoa diagnoosista ja voi jopa itse asiassa pahentaa oireita, näin ollen huonontaen ennustetta toipumisesta (8, 9). Kuvantamista ei myöskään suositella sen vuoksi että se ei yleisesti muuta hoitosuunnitelmaa johtaen vain ylimääräisiin lääketieteellisiin kustannuksiin (10). Selän kuvantaminen magneetti- tai röntgenkuvilla voi myös kertoa lukuisista erilaisista löydöksistä jotka eivät usein korreloi kivun kanssa, näin ollen johtaen alaselkäkivun ylidiagnosoimiseen (11). Selkäranka- ja välilevyperäiset muutokset kuten rappeuma, välilevyn madaltuma ja välilevyn pullistuma ovat hyvin yleisiä löydöksiä ihmisillä jotka eivät koe selkäkipuja; nämä ovat siis normaaleja iänmukaisia kuvantamislöydöksiä (12). 90-95% tapauksista magneetti- tai röntgenkuva ei siis kerro kivun syytä, mutta harvinaisemmissa tapauksissa jolloin epäilyksinä on esimerkiksi murtuma, syöpäperäinen sairaus tai cauda equina syndrooma, kuvantaminen voi olla korvaamaton. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista, ja kuten yllä mainittua rutiininomaista kuvantamista ei suositella (13, 10).
Esimerkki kliinisestä tutkimuksesta jossa tutkittiin magneettikuvien raportoinnin yhdenmukaisuutta:
63-vuotias nainen koki pitkittynyttä alaselkäkipua (yli 3kk) ja säteilykipua jalkaan. Hänet lähetettiin magneettikuviin kymmenessä eri sairaalassa, jolloin magneettikuvia tuli yhteensä 10 kappaletta raportteineen, joista jokainen oli eri radiologin laatima. Kaiken kaikkiaan raporteista löydettiin 49 erilaista löydöstä. Tämän lisäksi yhtä ainoaa löydöstä ei mainittu kaikissa kymmenessä raportissa, ja vain yksi löydös mainittiin yhdeksässä raportissa. Edes välilevyn pullistumista tai hermojuuriin kohdistuvasta paineesta ei oltu yhtä mieltä.”
Kyseinen nainen meni siis lääkärille valittaen kahta oiretta ja lähti kotiin 49:llä erilaisella ongelmalla. Tämä havainnollistaa sitä miksi kuvantaminen ei yleisesti kannata (14).
Mitä minä voisin itse tehdä?
Vahvin näyttö alaselkäkivun hoitamiseen lukuisissa systemaattisissa katsauksissa sekä kansainvälisissä hoitosuosituksissa on todettu olevan liikunta (6, 15, 16, 17, 18, 19). Säännöllinen liikunta on myöskin ainoa keino jonka on näytetty vähentävän alaselkäkivun riskiä (20). Jos ymmärrämme kipua paremmin ja liikumme, tutkimus on näyttänyt että voimme pienentää alaselkäkivun riskiä tulevaisuudessa melkein jopa puolella (20). Kaiken tyyppinen liikunta on hyvästä, ja myöskin se tapa miten liikumme ei näytä olevan tärkeässä roolissa (16). Liikunnan muodolla ei siis ole väliä, mutta millä on väliä on se että nautimme valitsemastamme liikuntamuodosta ja voimme tehdä sitä säännöllisesti (21).
Ei ole myöskään olemassa ”hyvää” tai ”huonoa” eikä ”vaarallista” liikettä alaselälle. Tärkeämpää on se että keho on tottunut tekemään liikettä kuten nostamista tai selän pyöristämistä (22). Tämän vuoksi sanonta ”harjoittele liikettä enemmän, älä vähemmän” on hyvin osuva (22). Selkäranka on vahva rakenne ja sitä suojelee useat vahvat lihakset, joten selän ”rikki menemistä” ei ole syytä pelätä, vaikka kipuja hieman kokisikin. Pyöreällä selällä nostaminen ei ole todettu altistavan kivulle, eikä myöskään ole näytetty olevan yhtään varallisempaa kuin suoralla selällä nostaminen (23, 24, 25). Selän normaali käyttäminen kuten pyöristäminen ja nostelu vahvistaa selkää, pitää selän liikkuvana ja ylläpitää toimintakykyäsi.
On todettu että pitkään alaselkäkipua kokeneet liikkuvat hitaammin jännittäen selkä/vatsalihaksia suojellakseen selkäänsä (26, 27, 28). Selän varomisella voi olla jopa negatiivisia vaikutuksia sillä liikkeen pelko ja sen yhdistäminen kipuun tai vaaraan voi ylläpitää kipua ja siten hidastaa paranemista (29). Varovasti liikkuminen kivun pelossa voi siis herkistää kivunsäätelymekanismia, sillä liike koetaan vaarana, jonka vuoksi ihminen on alttiimpi kokemaan kipua (30).
Kuten yllä mainittu, ainoa tapa välttää alaselkäkipua on säännöllinen liikunta. UKK-instituutin julkaisemat uudet liikuntasuositukset antavat vinkkejä omatoimiseen liikkumiseen kertoen paljonko viikossa tulisi liikkua, ja antaa esimerkkejä liikkumisen muodoista (31).
Sydämen sykettä kohottavaa, eli reipasta liikkumista, suositellaan tehtäväksi 2 tuntia 30 minuuttia viikossa. Tätä voi olla muun muassa uinti, reipas kävely, tanssi tai retkeily. Liikkuminen on reipasta jos pystyy puhumaan hengästymisestä huolimatta. Samat terveyshyödyt saa myös tekemällä 1 tunti 15 minuuttia rasittavaa liikkumissa viikossa, jota voi olla muun muassa juoksu, pyöräily, pallopelit tai hiihto. Liikkuminen on rasittavaa jos puhuminen on hankalaa hengästymisen takia. Tämän tyyppinen liikunta kehittää kuntoa ja toimintakykyä, sekä edistää yleistä terveyttä.
Tämän lisäksi tulisi tehdä lihaskunto harjoittelua vähintään kaksi kertaa viikossa. Tätä on muun muassa raskas pihatyö, porraskävely, ryhmäliikunta ja kuntosali harjoittelu.
Liikkumista ei tarvitse harrastaa koko kyseistä aikaa putkeen, vaan jo muutaman minuutin pätkä kerrallaan riittää ja edistää terveyttä. Activity pacing- strategia eli aloittaen pienestä ja lisäten liikuntaa pikkuhiljaa on tapa jonka on muun muassa koettu olevan hyvä alaselkäkipuja kokevalle (32).
Kevyellä liikunnalla on myös tärkeitä terveyshyötyjä, varsinkin vähän liikkuville. Jo kevyt liikunta voi alentaa muun muassa verensokeri- ja rasva-arvoja, se vilkastuttaa verenkiertoa ja vetreyttää lihaksia ja niveliä (31). Tähän kuuluvat kotiaskareet, kauppareissut ja muut tavalliset arjen puuhat. Kannattaa valita portaat hissin sijaan, ulkoiluttaa koiraa, käydä perheen kanssa puistossa yms.
Liikuskelua ja paikallaanolon tauottamista olisi hyvä tehdä mahdollisimman usein. Esimerkiksi töissä tämä tauottaminen on suositeltavaa, sillä tiede ei tällä hetkellä näytä tukevan panostamista työergonomiaan kuten erilaisiin tuoleihin tai pöytiin. Ergonomisten tekijöiden ei ole näytetty pienentävän alaselkäkivun riskiä (6). Itse asiassa istuma-asennoilla tai ryhdillä eikä myöskään työperäisellä/pitkittyneellä istumisella itsellään ole havaittu olevan yhteyttä alaselkäkipuun (33). Tiedämme kuitenkin että liikkumattomuus itsessään on riski kokea alaselkäkipuja (34), ja suurempi liikunnan määrä verrattuna vähäiseen liikunnan määrään pienentää alaselkäkipujen riskiä (35). Tämän vuoksi työn ja istumisen tauottaminen voi olla hyvä strategia lisätä päivittäisen liikunnan määrää.
Tämä uudistunut liikuntasuositus huomioi myös unen tärkeyden liikkumisen rinnalla. Yhdessä liikkumisen kanssa riittävällä unella on merkittäviä terveysvaikutuksia. Unen vaikutus palautumiseen on suuri, ja univajeen sekä huonojen yöunien laadun on näytetty altistavan kiputiloille jopa kaksin- tai kolminkertaisessa määrässä, sekä alentavan itse koettua terveydentilaa (36).
Milloin hakeutua hoitoon esim. kiropraktikolle?
  • Oireet pitkittyvät, eivätkä mene itsessään ohi 2-6 viikossa.
  • Kipu/ oireet pahenevat.
  • Alkaa tulemaan muita oireita, joista puhuimme tämän artikkelin alussa, esim. puutumista, pistelyä, voimattomuutta.
  • Kipu alkaa selkeästi rajoittamaan elämää ja harrastuksia.
  • Epävarmuus kivusta, asia huolestuttaa, tai et tiedä mitä tehdä.
Miten kiropraktikko voi auttaa?
Kiropraktikko on koulutettu tekemään erotusdiagnoosi ja selvittämään että minkälainen hoito olisi juuri sinulle parasta. Kiropraktikko voi auttaa sinua ymmärtämään kipua paremmin tukien aktiivista hoitamista, jonka lisäksi sinulle voidaan tarjota manuaalista terapiaa sekä yksilöllistä harjoittelua. Kansainväliset hoitosuositukset tukevat manuaaliterapian käyttöä yhdessä aktiivisen hoidon kanssa (19). Manuaalinen terapia voi lievittää kipua joka puolestaan voi edistää liikkumista etenkin jos kipu on rajoittava tekijä, näin ollen auttaen toimintakykyäsi (37). Manuaalisen terapian ohella kiropraktikko auttaa sinua löytämään aloituspisteen liikkumiselle ja luo yksilöllinen harjoitusohjelman joka sisältää tarvittaessa myös valvottua harjoittelua, sekä monitoroi kehitystä ja päivittää ohjelmaa pitäen huolen että harjoittelu on progressiivista. Harjoittelu voi olla esimerkiksi sitä että tehdään liikkeitä, jotka auttavat pääsemään takaisin tärkeiksi kokemien asioiden ja askareiden pariin joita ei kivun vuoksi ole pystytty tekemään. Näitä voivat olla vaikkapa lasten kanssa leikkiminen, kotityöt tai puutarhatyöt. Harjoitusten määrä mukautuu yksilöiden tarpeiden ja tavoitteiden mukaan.
KiHy:llä hoidon yhteydessä tehdyt harjoitteet perustuvat usein liikkuvuus- ja voimaharjoitteluun. Voimaharjoittelun on todettu olevan hyödyllinen tapa hoitaa pitkittynyttä selkäkipua ja näin ollen suositellaan käytettäväksi kuntoutuksessa (38, 39). Voimaharjoittelulla voi myöskin olla ennaltaehkäisevää vaikutusta, sillä sen on todettu pienentävän mm. loukkaantumisriskiä ylirasitus tyyppisissä vammoissa urheilijoilla jopa puolella (40, 41). Harjoittelu voidaan toteuttaa käyttäen muun muassa oman kehon painoa, vastuskuminauhoja sekä vapaita painoja, mahdollistaen että harjoittelussa voidaan kehittyä kohti haastavampia ja kuormittavampia liikkeitä. Tässäkin huomioidaan yksilön tarpeet ja mitä kukin tarvitsee arkielämässä, harrasteissa sekä urheilussa. Pohjiltaan harjoittelu perustuu ylläolevaan UKK-malliin, jonka tarkoituksena on myöskin edistää terveyttä ja yleistä hyvinvointia.